Julkaisujani tarkkaillaan

Kai se on jossain määrin normaalia, että ihmisellä on epäilyksiä.. kai. Mutta tämä nyt tuntuu kyllä aika ylitsepääsemättömän oudolta ja suurelta. Kuinka sen sanoiksi pukisi...

Epäilen, että joku tarkkailee julkaisujani. Niin, joku random jenkkitaho/yritys varmaan, eihän siinä mitään. Nehän tarkkailevat jokaista ilmatilaansa osuvaa pierua, ainakin jos sitä lumipesää on uskominen joka kämppii siellä Venäjällä. Tai jotain sinnepäin. Mutta huoleni kohdistuukin aivan toiseen suuntaan. Epäilen, että saatan tuntea nämä henkilöt. Jotkut jopa hyvinkin. Juuri nytkin tuntuu vahvasti siltä, että joku tuntemani henkilö lukee tätä tekstiä. Niin, juuri sinä siellä! Huh, aikamoista. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi että joutuu tarkkailun kohteeksi oikeassa elämässä, että vielä virtuaalisessakin! Kirjoittelet jotain täysin älyvapaata ja yhtäkkiä sitä on joku lukemassa. Aika villiä. Vähän niinkuin astuisi ulos kadulle ja siellä olisi joku toinen ihminen. Aika järkytys, eikö? Onneksi ollaan Suomessa, niin ei tarvitse katsoa ketään silmiin.

You bet he is.

Olen yrittänyt saada tarkkailijoitteni huomiota toisaalle laittamalla tekstieni väliin kaikenlaisia kuvia, mutta aika huonolla menestyksellä. Siellä ne edelleenkin ovat, lukevat mokomat sepustuksiani. Kerta kaikkiaan! Eikö ihmisillä parempaa tekemistä ole kuin stalkata toisten tekemisiä? Mitä varten ihmiset yleensä blogia pitävät, siksikö muka että joku niitä tekstejä lukisi? Kerrassaan naurettavaa. Pitää varmaan hakea turvapaikkaa Venezuelasta, kun tämä jatkuva vakoilu ei lopu.

Tässä hyvin löysästi aiheeseen liittyvä klassikko vuodelta 1973, että saan huomiosi viimeinkin muualle. Have a nice day, creep!

Näin mielipiteen

Tämä oli täysin normaali, aurinkoinen päivä. Ei siis mitään kertomisen arvoista.. kunnes hetki sitten huomasin mielipiteen. Huh huh, aikamoista. Menee hetki tätä sulatellessa. Niin, tuota, pitänee määritellä muutama käsite että tämä asia avautuu muillekin. Tai siis minunhan ei tarvitse ikinä määritellä käsitteitä koska puhun aina selkeästi ja käytän käsitteitä niinkuin niitä absoluuttisesti kuuluu käyttää, mutta koska olen tällainen jalomielinen ja kaikin puolin sympaattinen persoona niin määrittelen nyt kuitenkin. Eli, itsehän uskon vain faktoihin, eli tosiseikkoihin. Kaikki muut mahdolliset teoreettiset asiantilat ovat tietenkin siis vääriä, eli siis toisin sanoen mielipiteitä. On toki olemassa ainakin periaatteessa myös kysymyksiä joista on olemassa pelkkiä mielipiteitä, nimittäin sellaiset asiat joita en ole ikinä tullut ajatelleeksi ja joista en ole vielä siis taitavasti päätellyt mikä totuus kyseisestä asiasta on. Koska tällaisia asioita on kuitenkin ilmeisen vähän, voidaan ne tässä yhteydessä sivuuttaa keskustelusta.

Niin, nyt varmaan tajuatte hämmästykseni syvyyden. Elämme kuitenkin sivistysvaltiossa, jossa ihmisen luulisi olevan ainakin suhteellisen perillä asioista. Kyseinen mielipide saattoi tietysti johonkin laajempaan asiayhteyteen, keskusteluun tai perusteluihin, mutta se ei tietenkään ole tärkeää. Kuka muutenkaan jaksaa lukea kilometrin pituisia argumentteja asioista, jotka ovat jokaiselle ajattelevalle ihmisille (kuten minulle) aivan itsestäänselviä? Pohdin myös hetken, mitkä ovat kyseisen henkilön torjutut ja lausumattomat motiivit tämän mielipiteensä ilmaistessaan ja sain selville että ne ovat kyllä jos eivät nyt ihan barbaarisia niin vähintäänkin hyvin epäilyttäviä. Kuinka vielä 2000-luvulla joku voi olla eri mieltä minun kanssani? Lukisivat tätä blogiani niin saisivat vähän viisautta päähänsä mokomat.

Tässä on häiritsevästi kaksi puhekuplaa, eikä yksi. Niissä voi siis piillä eri mielipiteet, joista näin ollen ainakin toinen on eri mieltä minun kanssani.

Muutan varmaan pois Suomesta jos tällainen meininki vielä pitkään jatkuu. Joo, sananvapaus on hyvä juttu mutta joku raja siinäkin. Kerta kaikkijaan.

/surprisingendofdiscussion

((no okei, saattaa se DW olla ihan hyvä rumpumerkki vaikka en ole itse sitä kokeillutkaan..))

Kolmannelle blogitekstille on aina vaikeinta keksiä aihetta

Hitsi, kun en juuri nyt keksi mitään mistä kirjoittaa. Pakko sitä nyt jotain on olla kirjoittamisen arvoista? Lyö ihan tyhjää. Mistä ihmiset yleensä tekevät päivityksiä silloin kun heidän elämässään ei tapahdu mitään merkittävää? Koska päivityksiähän nyt vain on pakko tehdä. Se kuuluu homo interneticuksen luonteeseen kuin golfpallo hiekkaesteeseen. Nyt alkaa iskeä jo ahdistus. Kello on jo kohta kolme, enkä ole päivittänyt mitään tänään! :O Synkkiä varjoja alkaa uhkaavasti kasaantua olemassaoloni oikeutuksen ylle. Luomisen tuska painaa tuhatkiloisena ameebana hartioitani kuin Michelangelolla konsanaan. Kirjoitan lauseen. Pyyhin sen pois. Kirjoitan uudestaan. Mystinen viiva välkkyy kirjoittamani tekstin lopussa, ihan kuin se salaa pilkkaisi surkeita yrityksiäni. Sillä on varmaan ainakin 2000 seuraajaa Twitterissä. Hei, tallensin tekstin ja se katosi! Noh, nyt kun aloin kirjoittaa se ilmestyi heti takaisin. Senkin trollaaja.

Kuvan yhteys muuhun tekstiin on tietysti aivan ilmeinen.

Äh, ei tästä tule mitään. Puppulausegeneraattori saa jatkaa tästä.

• "Tosiasia on, että interkulttuurisen kompetenssin merkitys kulttuurisen diversiteetin ylläpitämisessä panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta. On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että kaksoisidentiteettiä tukevan kotouttamisprojektin arviointi toiseuden näkökulmasta asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta. Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä yksinkertaistaa tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia."

No niin, tulihan sitä aihetta. Ajattelemisen arvoinen kommentti kyllä minusta. Vaikka tosin teksti selvästi aliarvioi kykyäni johdatella asioita siten, että kaksoisidentiteettiä tukevan kotouttamisprojektin arviointi toiseuden näkökulmasta asettaa tahonne tukalaan tilanteeseen ajateltaessa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.

(#Mystinenviiva)

Tykkäys!

Ooh, sain edelliselle julkaisulleni fabossa tykkäyksen! Pitäähän sille tehdä oma päivityksensä. Kiitoksia kovasti. Se on kivaa, kun nykyään saa tykätä kaikesta. Minäkin tykkään monesta jutusta. Ainakin virtuaalisesti. Eihän kukaan varmaan elävässä elämässä kenestäkään tykkää. Malja sille! Menenkin juomaan vettä. Pysäytän musiikin siksi aikaa. Kuuntelen muuten paraikaa Greenwallin coveria Yesin biisistä Onward. Ihan hyvää settiä. Yes on ehdottomasti hieno bändi.

Se on jättikokoinen peukku!

EDIT!!: Tätä kirjoittaessa tykkäyksien määrä oli kasvanut jo kolmeen! Oho, varttini julkisuudessa alkoi siis jo. En kestä tätä painetta, vaan menen nukkumaan. Kuunneltuani biisin tai pari.

Turhuuksien turhuus!

Parhaat ideat syntyvät hetken mielijohteesta. Tai sitten eivät. Tämän blogi-idean synnyttäminen kesti noin kolme sekuntia, kiitos Annille inspiraatiosta. Tämä blogi tavoittelee äärimmäisen korkealentoisia, lähes abstrakteja syvyyksiä. Täh. Siis toisin sanoen: olkaa hyvä, kenties turhin blogi ikinä. Jos aiemmat progepostaukset eivät ole saaneet sinua piilottamaan julkaisujani Facebookissa, niin tämä saa. Voi morjens.

Söin muuten vartti sitten riisikakun. En ihan tällaista, mutta se tuli googlen kuvahaulla ekana, joten pitihän se laittaa.